Sivut

tiistai 27. toukokuuta 2014

Haaveita ja unelmia

Heippa ihanaiseni! 

Tänään kirjoitan blogiin jostain aivan muusta. Postaus liittyy kylläkin vahvasti kynsiin sekä bloggaamiseen, mutta kynsiä ei kuitenkaan tässä postauksessa tulla näkemään. Tänään aion kirjoittaa teille haaveistani ja unelmistani. En oikeastaan tiedä mikä tämän postauksen tarkoitus on, mutta jostain syystä haluan palavasti valaista ja purkaa tämänhetkistä ajatusmaailmaani johonkin.


Jotkut blogin lukijoista jo tietävätkin osan elämäntarinaani, mutta valaistaan sitä hiukan niille jotka eivät tiedä. Valmistuin asiakaspalvelun ja markkinoinnin merkonomiksi keväällä 2011. Jokin aika valmistumiseni jälkeen jäin äitiys- ja vanhempainvapaalle ja sillä tiellä olen edelleen. Tyttäreni täyttää noin puolen vuoden päästä 3-vuotta, jolloin työelämäni aloittaminen alkaa olla vihdoinkin ajankohtainen asia. Osa minusta odottaa tätä innolla, osa hiukan kauhulla. Viimeiset pari vuotta olen saanut elää tietynlaista elämää ja töihin meneminen tietäisi tietynlaista elämän muutosta. Toisaalta melko radikaaliakin sellaista. Työn teko ei ole minulle mikään pelko ja siitä on turha yrittää vääntää minkäänlaista sotaa tämän postauksen kommenttilootassa. Töihin meno hirvittää minua siksi, että pelkään rakkaan harrastukseni, kynsien teon ja bloggaamisen jäävän todella vähäiseksi.

Olen viimeisen kaksi vuotta saanut tehdä kynsiä ja blogata melko vapaasti. Perheen äitinä tosin tuntuu aika ajoin, että siihen ei nytkään riittäisi aikaa. Yritänkin puristaa kaiken energian tähän hommaan esimerkiksi aina silloin kun tyttäreni nukkuu tai silloin kun saamme tytön hoitoon. Minulla menee yhden postauksen tekoon ja kirjoittamiseen vaihtelevasti parista tunnista useaan tuntiin, joten voitte kuvitella miten helppoa on yrittää vääntää postausta kokoon siinä välissä kun tytär on mennyt nukkumaan ja kun itse jo pitäisi mennä nukkumaan. Töiden aloittaminen tarkoittaisi sitä, että energiani kuluisi luultavasti täysin töiden tekoon ja pelkäänkin miten löydän aikaa ja energiaa tämän rakkaan harrastuksen jatkamiseen.


Olen viimeiset kuukaudet miettinyt mitä oikein haluaisin tehdä työkseni. Tietysti se olisi jotain sellaista, joka vastaa koulutustani. Koulutukseni työtarjonta onkin melko laaja, mutta paikkakunnallani työtarjonta on melko surkea ja varsinkaan koulutustani vastaavia unelmaduuneja löytyy paikkakunnaltani todella harvoin. Ja silloin kun niitä on tarjolla, joku paljon kokeneempi vie ne nenäni edestä. Ajatukset työelämästä kummittelevat päässäni päivittäin ja pelkäänkin ajautuvani sellaiseen ammattiin tai työhön, josta en pidä lainkaan. Ajatusmaailmani on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt siihen, että sen tuhlaa työpaikassa josta ei oikeasti pidä ollenkaan. Itse haluaisinkin, että löytäisin sellaisen työpaikan jota rakastan, jossa oikeasti viihdyn ja johon herään joka aamu hymy korvissa.


Mitä se sellainen työ sitten on, siitä en ole lainkaan varma. Sen kuitenkin tiedän, kuinka paljon tätä kynsiharrastustani rakastan, enkä halua luopua siitä koskaan. En edes pakon edessä. Olenkin pallotellut hyvin paljon ajatusta siitä, voisiko rakastamastani asiasta tulla minulle ammatti. Bloggaaminen kuitenkin vastaa koulutustani ja lisäksi olen vielä suorittanut kynsimuotoilijan diplomin, joten siltäkin osalta jo kynsien tekeminen vastaa koulutustani. Ja kun kysyn itseltäni mitä haluaisin tehdä oikeasti työkseni, jos saisin ihan itse päättää, se olisi tätä. Kynsiä, blogia ja juuri tätä. Se kaikki mitä olen päässyt jo tähän astisen bloggaamisen aikana tekemään, kokemaan ja näkemään on ollut jotain aivan mieletöntä, uskomatonta ja ihmeellistä! Tiedän, että monetkin bloggaavat Suomessa ammatikseen, mutta tiedän myöskin sen, että sen takana tarvitsee olla huikea lukijakunta, monen monta bloggausvuotta sekä ehkä myöskin ripaus tuuria. Monet varmasti ajattelevat myös, että blogin kaupallistuminen olisi huono asia, mutta itse näen sen vain positiivisena asiana. Jos joku oikeasti saa blogata ja kirjoittaa rakastamastaan asiasta, niin miksi se olisi väärin? Jos itse saisin valita, voisin tehdä kynsiä joka päivä vaikka 16 tuntia ja sen jälkeen vielä blogata niistä vuorokauden loput tunnit, niin paljon tätä rakastan. Se on vain niin hermoja raastavaa tajuta, kuinka paljon tätä harrastustaan rakastaa ja kuinka kamalaa se olisi, jos sille ei enää löytyisikään aikaa tai energiaa.


Jos saisin tehdä edes jotakin kynsiin liittyvää työkseni, en oikeasti vaatisi loistavia työaikoja tai hyvää palkkaa. Jos vain tulisin toimeen ja aikaa riittäisi vielä hitusen perheelle ja ystäville, olisin enemmänkin kuin tyytyväinen. Haavemaailmoissani voisin jo kuvitella herääväni joka aamu aikasin, vieväni tytön päivähoitoon, avaavani blogin ja pistäisin kaiken inspiraationi päivittäin peliin. Voi luoja miten mahtavaa se olisi. Tiedän, että minulla olisi niiiiin paljon enemmän annettavaa, voisin oppia lisää mielettömiä juttuja, päästä tekemään hienoja projekteja ja tavata aivan huikeita tyyppejä. Osittain tähän kaikkeen ajatteluun herätti Helsingin keikalla tapaamani Stephan Oien, joka oikeasti tekee työkseen sitä mitä palavasti rakastaa. Oli mielettömän hienoa huomata, miten toinen oikeasti painoi koko päivän töitä hymy huulilla ja hänen silmistään oikeasti näki sen kaiken innon sitä työtä kohtaan. Tuo päivä taisi olla ensimmäinen kerta, kun vakavissani tunsin piston sydämmessäni; voi kun minäkin voisin joskus tehdä työkseni sitä mitä niin palavasti rakastan. Aamen.

Onko teillä ollut koskaan haaveissa kynsiin tai bloggaamiseen liittyvä ammatti?

17 kommenttia:

  1. Haaveista:
    Tein viime syksynä itselleni Aarrekartan. Kokosin siihen sellaisia asioita, mitkä haluaisin itselleni tapahtuvan. Ihan yksinkertaisia, pieniä, vähän isompiakin. Olen "joutunut" päivittämään sitä nyt jo moneen kertaan, koska nuo asiat vain tapahtuvat minulle! Osa on sellaisia, jotka väistämättä tulevat tapahtumaan - osa sellaisia, joiden toivon tapahtuvan.
    Jotkut väittävät tuon olevan täyttä huuhaata, mutta miksi ihminen ei voisi laittaa toiveitaan ylös? :)

    Muutos pelottaa aina. Valmistun itse nyt taloushallinnon merkonomiksi ja onni on ollut sen verran puolellani, että saan suoraan äitiyslomasijaisuuden valmistuttuani. Kyllä jännittää, mutta innostuttaakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo aarrekarttahan kuulostaa kivalta! Mun mielestä voi ihan hyvin laittaa toiveitaan ylös, miksi niin ei voisi tehdä? Mä muutenkin tykkään kirjottaa kaikki pienimmät ja hulluimmatkin ideat yms. ylös, joten voisin hyvin kuvitella tekeväni tuollaisen aarrekartan itselleni jo ihan kannusteeksi! Paljon onnea muuten valmistumisesta ja mahtava juttu, että oot heti saanut töitä! Varmasti uusi työpaikka jännittää, mutta hyvin sä siitä kuitenkin selviät, usko pois! ♥

      Poista
  2. Hmm. En tiedä mistä aloittaisin, koska haluaisin itsekin tehdä ammatikseni kynsiä ja blogia, mutta en vain tiedä voiko se olla mahdollista? Blogeja on nykyään niin paljon ja kynsiblogeja myös, joten on hyvinki selvää että kaikille ei valitettavasti riitä "töitä" tätä kautta. :( Olen myös miettinyt kouluun tai töihin lähtöa, mutta miksi menisin johonki kauppaan töihin, kun en oikeasti halua sitä? Monet hokee, että rahan takia tietenki, mutta onko se raha sitten sen arvoista, että joudun joka päivä hampaita kiristellen lähtemään töihin mikä ei kiinnosta ollenkaan? Vaikeita asioita: :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä haluan uskoa, että "kaikki" on mahdollista. Mitään ei koskaan pidä pitää mahdottomana! ♥ Tietenkään kaikille ei riitä töitä, mutta koskaan ei kannata lakata yrittämästä. Kuten mä tässä postauksessa jo kirjotinkin, niin mun mielestä elämä on liian lyhyt siihen, että sen tuhlaa johonkin mistä ei oikeasti pidä. Joten se, että menisit jonnekkin hampaita kiristelemään ei todellakaan ole sen rahan väärti! Tälläset on kyllä hankalia, mutta mä uskon että meillä jokaisella on kohtalo ja se mitä susta tulee "isona", niin se valkenee sulle kyllä itsestään! :3 ♥

      Poista
  3. Haaveista kannattaa pitää kiinni, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja mitä kautta haaveet toteutuvat... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Mä olen sun kanssa ihan samaa mieltä! Ja yleensä ne asiat tapahtuu, kun niitä vähiten odottaa, joten koskaan ei kannata vaipua epätoivoon. ♥

      Poista
  4. Itselläni on jo kaksi tutkintoa eli kaksi ammattia, joista sitä toista en tekisi ikinä työkseni :D Toisesta ammatista vain toinen puolisko kiinnostaa ja jatkokoulutus, mutta se vaatii viisi vuotta työkokemusta ja tutkinto suoritettaisiin työpaikalla eli sekin pitäisi olla semmoinen, että sen voisi siellä suorittaa.

    Nyt menossa myynnin ammattitutkinto työkkärin kautta ja ainakaan tällä hetkellä en kuvittele itseäni kaupan kassalle, vaan mieluummin hyllyttämään ja siistimään hyllyjä.

    Jos tekisin blogia/ kynsiä työkseni, luulen, että itselläni menisi se suurin kiinnostus, sillä se olisi ns. pakkopullaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, sä oot ollut kerkeeväinen! :D Mutta se on kyllä inhottavaa kun käy koulua, jonka jälkeen tajuaa ettei se ole ollenkaan oma juttu! :(

      Mutta hei kaupassahan on paljon muitakin töitä, kuin se kassa! Sun tarvii hakeutua niihin muihin hommiin siis! :)

      Et varmasti ole ainut joka noin ajattelee, jotkut luonnollisesti haluaa pitää harrastukset ja työt erillään, koska siinä on juuri tuo vaara, että harrastuksesta tuleekin pakkopullaa! Itsellä homma ei kuitenkaan tunnu siltä, vaan musta tuntuu etten saa tehdä tätä nyt läheskään tarpeeksi! :D

      Poista
  5. Kynnet on minulle rakas harrastus ja rentoutuskeino, en haluaisi tehdäkään niitä työkseni.. mutta työkseni teen jotain sellaista, jota todella rakastan ja josta nautin joka solullani joka ikinen päivä, eli olen yläkoulussa opena! :) rakastan sitä kolmen vuoden pätkää, jolloin lapset muuttuvat enemmän kuin ehkä koska muutoin elämässään. se on mun juttu <3 täydestä sydämestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, ihanaa kuulla että pidät työstäsi noin paljon! Tuollaisia opettajia pitäisi olla paljon enemmän! ♥ Monet haluaa toki pitää harrastuksen ja työt erillään, se on aivan ymmärrettävää! :)

      Poista
  6. Ymmärrän pelkosi siitä, että työn ohella rakas harrastus kuihtuu. Niin mulla on käynyt. En yksinkertaisesti pysty repimään kovin usein sitä paria, kolmea tuntia kynsien laittoon, kuvaamiseen ja bloggaamiseen, kun ehdin kiireisimpinä päivinä kotona käymään vain nukkumassa. Eikä mulla ole edes lapsia! Aloitin bloggaamisen ja koko kynsiharrastuksen ollessani työttömänä, ja tein kynnet monta kertaa viikossa, enkä julkaissut blogissa läheskään kaikkia. Nyt tilanne on se, että julkaisen jokaikisen lakkauksen, koska muuten mun blogi kuolee :D Onni onnettomuudessa on, että rakastan työtäni melkoisen palavasti. Sisällöntuottamista medioihin, mutta ei kynsien muodossa ;) Joten ymmärrän palosi bloggaamisenkin ammattimaistamista kohtaan.
    Toivon sulle onnea unelmiesi jahtaamiseen! Kaikki on mahdollista, pitää vaan löytää tie :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi juuri tuota minä pelkään! :( Kurja että sä oot joutunut vähentämään kynsien laittamista! Mullakin kynsien laitto ja bloggaaminen vie niin paljon aikaa, etten todellakaan tiedä miten sitä jaksan tehdä jos saan työt tämän kaiken päälle. Mutta hei ihanaa että saat kuitenkin tehdä työtä josta tykkäät todella paljon! Tuo kuulostaakin aika huipulta! :) Ja voi että juuri tätä mä bloggaamisessa rakastan, kun saa keskustelua lukijoiden kanssasi ja löytää samalla ihmisiä jotka ymmärtää ja haluaa jakaa omia kokemuksiaan. Ja kiitos paljon, mä kyllä haluan uskoa ja uskon toiveiden toteutumiseen! ♥

      Poista
    2. Siis saa keskustelua aikaiseksi lukijoiden kanssa, tais tulla jokin aivosulku! :D

      Poista
  7. Mun mielestä sun pitää nyt ottaa kunnolla selvää miten unelmasi voi onnistua, laitat kaiken ylös ja rupeat pikkuhiljaa toteuttamaan unelmaasi. Go for it! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä nin! ♥ Mä kyllä teen mitä vain saavuttaakseni unelmani, kiitos ihanista vinkeistä! ♥

      Poista